Arjan juhlakuohuviini

Tilasin Alkosta kokeeksi Arja Korisevan juhlaviiniä. Kyseessä on   

Luxembourgilainen Bernard-Massardin viinitalon tuottama kuohuviini, joka on valmistettu Pinot Blancista, Pinot Noirista, Chardonnaysta ja Rieslingistä. Makeudeltaan viini on Brut-luokkaa mutta 12 g/l sokerin kyllä tunnisti makeutena vaikka happojakin oli 6.2 g/l. Olen yrittänyt udella kuka tämmösen erikoisetiketin alla myytävän kuohuviinin maksaa mutta en ole vielä saanut tietää onko se Alko, taiteilija itse vai joku kannattajaseura. Päivitän tiedon jos sellaisen saan. Alko kuvailee viinin pirteäksi ja hedelmäiseksi, josta ainakin ensimmäinen adjektiivi antaa Arjalle oikeutta. Pitempi analyysi on :
Erittäin kuiva, hapokas, aprikoosinen, sitruksinen, mineraalinen. 

Bernard-Massard Cuvee Arja Koriseva Brut (4,98 € / 0.2 l)

Käsiini osui Marketin pakkasosastosta Pelmeni-pussi. Tiesin, että kyseiset raviolin tapaiset tyynyt olivat kotoisin Kiinasta ja saavuttaneet Venäjällä suurta suosiota. Keitin pelmenit lihaliemessä ja jos niitä vertaa ravioliin niin tutuivat melko mauttomilta. Arjan juhlajuoma pelasti pelmenien latteuden. Kaikki kunnia kuitenkin v. 2008 Suomeen perustetulle herkkutukku  Deliciest Oy:lle, joka keksii meille uusia kansainvälisiä makuelämyksiä.

 

Cote des Roses

Pimu valmisti tänään herkkusienimunakkaan ja päätin korkata sen kanssa etelä-ranskalaisen rosén.Valmistajana toimi Suomessakin tunnettu Gérard Bertrand. Hänen viininsä ovat tunnettuja kaikkialla maailmassa. Hän omistaa 13 viinitilaa Etelä-Ranskan Languedoc-Roussillonin alueella. Hän on myös tunnettu biodynaaminen viljelijä. Tämä rosé viini on saanut nimensä Etelä-Ranskan merialueen Cote des Roses´in mukaan. Viini on tehty kolmesta rypäleestä: Cinsault (20%), Syrah (20 %) ja Grenache (60 %). Viinissä on alkoholia 13 % ja happoja 4.8 g/l. Erikoisuutena on pullo suljettu lasikorkilla. Kysyin Alkosta miten yleistä tämä on mutta en saanut vastausta. Kokonaisuudessaan pullo oli esteettinen jopa pohjaansa myöten. Sinne oli Ecole Boullen opiskelijat suunnitelleet ruusun kuvan. Viini oli raikas ja tasapainoinen. Alko myy jo vuoden 2019 viiniä mutta tämä vuosikerta 2017 ei varmaan poikkea paljonkaan kyseisestä vuosikerrasta. Alkon mukaan viini on:
Kuiva, hapokas, valkopersikkainen, vadelmainen, hennon metsämansikkainen mikä pitää hyvin paikkansa.
Pimu teki tuhtin herkkusienimunakkaan mikä tarjoiltiin kirsikkatomaattien ja coleslaw salaatin kera. Viini ja ruoka sopivat hyvin keskenään.

Villa Valentina il Classico

Pimu paistoi porsaan sisäpihviä lounaaksi. Valitsin viiniksi pitkästä aikaa kunnon punaisen italialaisen IGT viinin Sisiliasta

Villa Valentina Il Classico Organic 2015 7,49 € / 0.375 l


Alko on luokitellut viinin pehmeäksi ja hedelmäiseksi. Se on biologisesti tehty viini, johon on käytetty rypäleinä Nero d´Avola ja Merlot lajikkeita. Niiden suhteista ei edes Alko ole tietoinen. Viini
sisältää alkoholia 14,0 %, sokeria 20.0 g/l ja happoja 5,7 g/l. Alkon mukaan viini on:

Täyteläinen, keskitanniininen, karhunvatukkahilloinen, vadelmainen, hennon luumuinen, kevyen maitosuklainen.

Viini oli todella pehmeän tuntuinen mikä osittain johtunee sokeripitoisuudesta. Yleensä en ole niin luomuviinien ystävä mutta tässä viinissä kaikki oli kohdallaan. Jo tuoksussa tuntui lämmin henkäys ja maku oli hyvin tasapainossa. Olis ollut mukava kuulla mikä näiden kahden rypäleen suhde viinissä oli. Pimu paistoi pannulla sian filettä, joka oli melko mureaa.Tämä "klassillinen" punaviini sopi loistavasti possun kera. Lisukkeena meillä oli juustoperunoita, maustekurkkua ja säilykepunajuurta.

Tesch Riesling

 

Tesch Riesling Trocken 1/4 2017 (5,99 /0.25 l)

Tämän vuoden krapukausi on jälleen alkanut. Tyttärentytär Emmi on toiminut kauppa-apulaisenamme jo pitemmän aikaa. Pyysin jo eilen ensimmäisiä rapumaistiaisia Kupittaan City-Marketista mutta niitä sai vasta tänään. Kyllä kannattaa pyytää jos vain sopivia rapuvesiä löytyy sillä Marketin melko pienet (+10) keitetyt ravut maksoivat 1,89 €/kpl. Mielestäni niissä oli liian vähän suolaa ja kun niiden kovia kuoria voimalla mursi niin tuli mieleen, ettei ollut vaivansa väärti. Kaupunkiasunnon keittiön sähkövalo ei myöskään luonut kunnon tunnelmaa. Rapujen kanssa nautitaan yleensä valkoviiniä ja snapseja. Valkoviiniksi valitsin saksalaisen Teschin Rieslingin, joka sopi mainiosti saksiniekkojen kanssa. En löytänyt varastostani kuin 1 l pullon Skåne Akvaviittia, joten päätimme Pimun kanssa säilyttää se avaamattomana suurempia tilaisuuksia varten.  Saimme kuitenkin tehtyä pari paahtoleipää, jotka koristimme tillillä ja sitruunalla.

Vain mielikuvitus vei meidät iloisten rapukestien pariin, jossa ravut olivat isoja, sopivan suolaisia ja niitä kului n. 10 kpl. henkeä kohden.  
Sensijaan Nahen alueen Tesch Riesling oli iloinen yllätys.Siinä on alkoholia 12,5 %. Nykyisin myynnissä olevassa 2018 vuosiviinissä on ainoastaan 12,0 %. Sokeria viini sisältää 5 g/l ja happoja 7.2 g/l. Viinitalo on sijainnut Langeslonsheimissa Nahen varrella jo vuodesta 1723. Alkon mukaan viini on vivahdeikas ja ryhdikäs. Pitemmän kaavan mukaan: Kuiva, hapokas, aprikoosinen, viheromenainen, kypsän sitruksinen, hennon koivunlehtinen, mineraalinen, vivahteikas. Mielestäni toi koivunlehti esimerkki on ihan mukava ja pieni dieselin tai mineraalinen vivahde johtuu siitä, että viinillä on jo hiukan ikää. Jos kunnon rapuviiniä kaipaa niin tätä kannattaa kokeilla

Mateus Rosé

Eräs Portugalin tunnetuimmista viineistä on jo kauan ollut Mateus Rosé. Sitä saa nyt Alkosta pienissä pulloissa, joista riittää sopivasti lasilliset kahdelle hengelle. Pullon muoto matkii saksalaista Bocksbeutelia ja on kuulemma saanut mallinsa kenttäpullosta. 

Mateus The Original Rosé (3,99 €/0.025 l)

Tämä viini sisältää alkoholia 11 %, sokeria 14 g/l ja happoja 5.4 g/l. Alko määrittelee viinin seuraavasti: Puolikuiva, keskihapokas, metsämansikkainen, kirsikkainen, puolukkainen, pirskahteleva. Viini on valmistettu seuraavista rypäleistä: Baga, Tinta Barroca ja Touriga Nacional. Lisäksi on lisätty hiukan tuntemattomampaa lajiketta eli Rufetea. Tuottaja Sogrape Vinhos de Portugal on perustettu v. 1942 ja on yhä saman perheen johdossa vaikka käsittää nykyisin 18 viinitilaa ja 15 tuotantolaitosta ympäri maailmaa. 

Mietimme Pimun kanssa mitä söisimme tämän viinin kanssa ja päädyimme ruotsalaiseen kansallisruokaan eli "pyihin". Muistan miten äitini valmisti usein näitä vasikanlihasta tehtyjä kääryleitä sitomalla ne kalastajalangalla paiston ajaksi  rullalle. Nimensä kai lihapyy on saanut pyyn rintaa muistuttavan muotonsa takia. Paksu maukas kermakastike antoi pyille mahtavan ympäristön. Äitini olisi varmasti ainakin hymähtänyt jos olisi ollut todistamassa miten poikansa ohitti perinteitä. Ostin kaupasta sika-nauta jauhelihaa. Lisäsin taikinaan maidossa pehmennyttä vuokaleipää, munan ja maustoin hienonnetulla persiljalla, suolalla, pippurilla ja hiukan paprikalla. Muotoilin lusikalla taikinan pyyn muotoisiksi kasoiksi ja paistoin ne paistinpannussa. Loppukypsennys tapahtui uunin lämmössä. Tarjoilin pyyt keitettyjen perunoiden ja puolukkahillon kera. Kastikkeena oli valmis Knorrin pippurikastike. Eivät näin valmistetut pyyt olleet äidin tekemien veroisia mutta kävivät hyvin arkilounaasta kylmän rosén kera.

Pinot Grigio Cavit

Eräs lempirypäleistäni on Pinot Gris. Tätä kutsutaan Italiassa Pinot Grigioksi. Alkon pikkupullojen joukosta löytyy Mastri Vernacoli Pinot Grigio Trentino DOC. Kyseessä on puhdas Pinot Grigio mutta Cavit ilmoittaa lisäävänsä viiniin korkeintaan 15 % Chardonnaytä.


Cavit Mastri Vernacoli Pinot Grigio 2019 (5,95 €/0.375 l)

Cavit nimi tulee sanoista Cantina Viticoltori del Trentino. Yhtymä käsittää 11 viinitaloa Trentinon alueella Pohjois-Italiassa. Osuuskunta perustettiin vasta v. 1950. Viinissä on alkoholia 12,5 %, sokeria 3 g/l ja happoja 5.5 g/l. Alko luokittelee viinin pirteäksi ja hedelmäiseksi. Tarkempi arvio: Kuiva, hapokas, kukkainen, sitruksinen.

Söin joskus jossain Lontoon monista pubeista malesialaista kanakeittoa. Pimun kanakeittohan on ainakin ystävien keskuudessa tunnettu, joten päätin haastaa hänen keitoksensa hiukan tulisemmalla itämaisella keitolla. Ostin tarvikkeiksi kanan rintafileitä ja kookosmaitoa. Paistoin fileet pannulla ja siisin ne väliaikaisesti syrjään. Kuullotin pannulla pieneksi pilkottua sipulia ja paprikan palon puolikkaan. Lisäsin pannulle keltaista currytahnaa ja pari ruokalusikallista kalakastiketta. Raastoin pienen palan inkivääriä mukaan ja sekoitin nämä kananpalojen kanssa kookosmaidon joukkoon. Keittelin vielä keittoa ja lisäsin lopuksi tuoretta basilikaa ja isohkon tomaatin palaset. Happoa sain lisättyä sitruunan mehulla. En muista enää miltä Lontoossa nautittu malesialainen kanakeitto maistui. Muistan kuitenkin, että hämmästyin miten viattoman värinen kookoskeitto maistui eri voimakkain vivahtein suolaiselta, makealta, happamelta ja useilta muilta eksoottisilta mauilta. Tunnettu thaimaalainen Tom Kha Gai keitto tulee lähinnä mieleen. Ainoa vieraani Pimu piti kuitenkin keitosta ja yllättäen se maistui minullekin ja italialainen Pinot Gris vaimensi mukavasti tulisimmat maut. Suosittelen tätä keittoa kokeiltavaksi sillä variaatiomahdollisuudet antavat sinulle luovuuden tuntua.

Cune Rosado

Päätin tänään valmistaa Pimulle sveitsiläistä kansallisuokaa nimeltään Geschnetzeltes. Tutustuin tähän arkiruokaan ollessani harjoittelemassa Baselissa tunnetussa lääketehdas Sandozilla. Tapasin monasti suomalaisia lääketieteen opiskelijoita kulmakunnan kapakissa, joka miellyttävän tarjoilijattaren johdosta oli saanut kutsumanimen "Kauniin tytön kapakki". Ruokalistan suosituin ja edullisin annos oli lihaviillokki eli Geschnetzeltes. Se oli yleensä valmistettu mureasta vasikanlihasta sienikastikkeessa. Lisukkeena tarjottiin tavallisesti Rösti-perunoita. Hain reseptiä Googlesta ja hämmästyin miten paljon tietoa toi pelkkä annoksen nimi. Ruoka oli helppo valmistaa mutta kun sen tekee naudanlihasta oli mureudessa toivomisen varaa. Maku muistutti kuitenkin kauniin tytön tarjouksia ja tuhti Riojan Tempranillosta tehty rosado-viini sopi hyvin kuvioihin.

Cune Rosado 2018 (7,49 € / 0.375 l)

Viini on CVNE (Compagñia Vinicola del Norte España) viinitalon valmistama. Tämä perheyritys perustettiin v. 1879 ja on monen väärinkäsityksen jälkeen tyytynyt kirjoittamaan viinienkin nimeksi CUNE. Tämä kyseinen vuosikerta on 2017 vaikka Alko myy jo seuraavaa vuosikertaa. Viini on melko tuhti tyypillinen Tempranillo. Alko määrittelee viinin seuraavasti:
Kuiva, hapokas, mansikkainen, vadelmainen, kypsän karpaloinen, hennon mausteinen. Olen aina vähätellyt rosé viinejä mutta näin kesäaikana sadepäivänkin vallitessa alkaa suhteemme kehittyä. 

 

Alkoholiton viini

Kun tilasin Alkon nettikaupasta pikkupulloja viinejä osui mukaan 2 alkoholitonta punaviiniä Natureo ja Zera. Natureo on Torresin viinitalon tuottama Garnachasta ja Syrahista valmistettu viini, josta alkoholi on poistettu hyrrähaihdutuksella, vakuumitislauksella tai käänteisosmoosilla. Zera taas on ranskalainen Pierre Chavinin tilan valmistama Merlot.

Torres Natureo Garnacha Syrah 2019 (4,98 € / 0.375 l)

Zéra Merlot (5,51 € / 0.375 l)

Kumpikin viini on luokiteltu meheväksi ja hilloiseksi. Tarkempi arvio Natureosta on:
Punainen, keskitäyteläinen, vähätanniininen, puolikuiva, mansikkainen, vadelmainen, punaherukkaine.
Zerasta: Runsaanpunainen, keskitäyteläinen, keskitanniininen, puolimakea, mustaherukkainen, hapankirsikkainen, mustikkainen, kevyen metsämansikkainen.

Omasta mielestäni molemmat viinit tuoksuivat epämiellyttävälle ja maku oli kyllä kunnon marjamehua huonompi. Olen ehkä vanhanaikainen mutta mielestäni viinin pitää sisältää alkoholia sopivissa määrin. On hiukan turhauttavaa poistaa luonnollinen alkoholi kalliilla menetelmällä, joka samalla muuttaa viinin aromeita melko tunnistamattomiksi. Minulta tilaus oli pelkkä vahinko ja olen tarkkana, ettei se pääse toistumaan. Olimme tilanneet paikalliselta ravintola Hus Lindmannilta lounaaksi sekä paistettua lohta, että lihapullia. Viinin sijasta maistui tällä kertaa keskiolut taivaalliselta.

 

Pinot Blanc Alsace

Haudutin uunissa valkoviinissä lohta ja korkkasin pikkupullon Alsacen Pinot Blancia vuodelta 2016. Kyllä rasvainen kala ja kuiva alsacelainen sopivat hyvin yhteen. Alko on luokitellut viinin vivahteikkaaksi ja ryhdikkääksi. Tarkempi analyysi on: Kuiva, hapokas, viherpäärynäinen, hunajameloninen, hennon ananaksinen, kevyen timjaminen, mineraalinen. Viinissä on alkoholia 12,5 %,sokeria 3.0 g/l ja happoja vain 4.3 g/l. Ihme, että Alko luokittelee viinin hapokkaaksi. 

Signature de Colmar Pinot Blanc 2016
(7,99 € / 0.375 l).

Viini ei tuoksu kovinkaan voimakkaalta mutta makua siinä kyllä oli jäljellä ottaen huomioon 4 vuoden iän. Viinin on valmistanut Colmarin kaupungin viiniyhdyskunta nimellä Signature de Colmar. Colmarin kaupungissa on paljon nähtävää kuten vanha kaupunki ja Pikku-Venetsia, jossa jokilautat kuljettavat turisteja tuuheiden lehtipuiden alla virtaavissa joenuomissa. Kaupunki on lähellä monia kuuluisia viinitaloja, jonne voi päivän mittaan vaikka pyöräillä.

Haudutin lohen palan uunissa valkoviinissä ja tarjosin kalan keitettyjen perunoiden, tillin, hollantilaiskastikkeen ja muutaman limetin palan kera.Jopa Pimu kehui annosta.

    

Henri Gaillard rosé

Korkkasin seuraavaksi Henri Gaillardin viinitalon valmistaman rosén AOP Côtes de Provence. Pimu oli valmistanut lounaaksi possu-parsa pataa, jonka kanssa kyseinen rosé ei oikein toiminut.Viinissä on alkoholia 13,0 % ja happoja 4.8 g/l.

Henri Gaillard Côtes de Provence Rosé 2018 (5,19 € / 0.25 l)

Alkon luokitus on seuraava:
Kuiva, hapokas, punaherukkainen, mansikkainen, sitruksinen. Vaikka viini on tehty viidestä eri rypäleestä oli se mielestäni melko mitäänsanomaton. Rypäleet ovat Grenache Noir, Cinsault, Syrah, Tibourenc ja Mourvèdre.Tibourenc on melko harvinainen rypäle mutta on osana monessa provencelaisessa rosé viinissä. Yritin googlata tietoa rypäleestä mutta en löytänyt sen ominaisuuksia, joten piti tyytymän noihin muihin tunnetumpiin laatuihin. Ihmettelen miksei nämä muut tunnetut rypäleet saaneet tähän roséhen tuhtimpaa makua. Pimu maustoi pataruoan melko tuhtiksi mikä osittain selittää viinin jäämisen vetiseksi. En kylläkään aio seuraavaan tilaukseeni liittää tätä viiniä sillä tuolla hinnalla on tyrkyllä maukkaampiakin laatuja. Sensijaan vihreistä parsoista ja marinoidusta sianlihasta tehty pata maistui maukkaalta ilman viiniäkin.

Julius Rosé

Sain Alkosta taas lähetyksen tilaamiani pikkupulloja. Pimu oli tehnyt arkilounaaksi juustoperuna-jauheliha vuokaa, joten päätin kokeilla saksalaista Weingut Juliuksen valmistamaa vuoden 2018 roséta. Etiketin päällä on kuvattu wine awards mitali vuoden 2019 roséviiniksi valitulta viiniltä. Juliuksen viinitalo sijaitsee Rheinhessenissä Wormsin lähellä Gundheimissa.

Julius Rosé Cuvée Trocken Organic 2018 (5,30 €/0,250 l).

Viinitila panostaa luomuun ja vegaanisuuteen. Tämä rosé on tehty Spätburgunderin ja Merlotin seokesta. Rypäleiden suhteita ei ole kerrottu mutta väri on melko punainen. Viini oli yllättävän raikas ja pirskahteleva. Alkoholia siinä on 12,5 %, sokeria 6.0 g/l ja happoja peräti 6.0 g/l. Alko on luokitellut viinin seuraavin sanoin:Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, karpaloinen, yrttinen. Seuraava vuosikerta 2019 on täysin kuiva. Joten siitä on varaa valita.

Viini sopi mukavasti arkisen liha-perunalaatikon kera. Näin kesällä ovat tämmöset pirskahtelevat roséviinit paikallaan. Opin aikanani Lyonissa opiskellessani tilaamaan vietnamilaisessa kantakapakassani ruoan kera aina kylmän pichen eli keraamisen karahvin roséta ja harvemmin jouduin pettymään. Samaa vietnamilaista ravintolaa käytti myös työkaverini Antti Tossavainen, joka ei mielellään puhunut turhaa ranskaa. Hänen annoksensa nimi oli comme d´habitude eli kuten aina. En muista mitä annos sisälsi mutta se koostui aina samoista lisukkeista. Uskomattomalta tuntuu kun menin Antin kanssa kahden vuoden tauon jälkeen samaiseen ravintolaan niin Antti sai vaivatta yhä tilattua annoksensa vanhalta tutulta tarjoilijalta.