Just Merlot

Avasin tänään pikkupullon Paul Sapinin viinitalon Merlot viiniä. Viini on muovipullossa ja nimeltään yksinkertaisesti Just Merlot. Kyseinen viinitalo on perustettu jo vuonna 1889 ja nykyisin he pullottavat n. 36 miljoonaa pulloa vuodessa. Viinitalo tuottaa viinejä eri alueilta pullotettavaksi. Useat viinit kuten tämä Merlot tulevat Pays d´ Oc:in alueelta Etelä- Ranskasta. Viini sisältää alkoholia 13 %, sokeria 2 g/l ja happoja 4 g/l. Alko luokittelee viinin meheväksi ja hilloiseksi. Tarkempi analyysi on: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, boysenmarjainen, tumman kirsikkainen, kevyen luumuinen, mausteinen.

Just Merlot muovipullo  ( 3,34 € / 0.187 l )

Reija Satokangas esitteli blogissaan Tuulesta temmattua Lyonin kana nimisen reseptin, jonka on aikanaan saanut jostain julkaisusta. Tässä kuitenkin koko resepti:
https://www.soppa365.fi/reseptit/kana/lyonin-kana . Ruoka on todella maukasta ja salaisuutena on mahdollisesti happamen viinietikan ja ranskan kerman symbioosi. Olen itse ollut puoli vuotta töissä Lyonin kansainvälisessä syöpäinstituutissa (IARC), joka on WHO:n alainen. Sinä aikana tuli tutuksi myös Lyonin monet tunnetut ruokaravintolat kuten Paul Bocusen kuuluisa Michelin palkittu ravintola. Tästä Lyonin kanasta en ollut aikaisemmin kuullut, joten piti kokeilla. Mielestäni tämä hienolta nimeltään Poulet au vinaigre kannattaa tehdä kotonakin vaikka vierasruoaksi. Sen kanssa sopi mainiosti tämä IGP luokan Merlot ja riisi.

L'Original de Capendu Red

Tilasin taas pikkupulloja viinejä, jotka toimitettiin sujuvasti Alkon varastosta viikon sisällä. Huomasin, että olin etupäässä tilannt puolikkaita pulloja punaviinejä. Siellä ne nyt viinikaapissa odottavat niille sopivaa ateriaa tullakseen esitellyiksi. Korkkasi tai oikeammin poistin kelmun ranskalaisen Capendu nimisen pikariviinin päältä. Nimi tulee todennäköisesti Auden läänin Capendu nimisestä kyläyhteisöstä.

Capendu tuottaa punaista, valkoista ja rosé viiniä valmiina pikareissa, joiden tilavuus on 0,187 l. Kyseinen viini on Pays d´Ocin alueelta kolmesta eri rypäleestä Merlotista, Cabernet Sauvignonista ja Syrahista tehty . Yritin selvittää paljonko kutakin rypälettä viini sisältää muttei sitä missään mainittu. Mausta päätellen pääasiallinen rypäle on Merlot. Alko luokittelee viinin meheväksi ja hilloiseksi. Valmistajan mukaan viini säilyy 12 kk. Maku oli melko terävä, joten kyllä noi muutkin rypälelajit siitä tunnistaa.
Viini sisältää alkoholia 13,0 %, sokeria 1 g/l ja happoja 4.7 g/l.
Ostin pikaisesti City-Marketista Kokkikartanon valmistamaa Kurpitsa-Bataattikeittoa. Keitto oli maukasta ja siihen oli lisätty sulatejuustoa makua pehmentämään. Vispasin päälle vielä kuohukermaa, johon olin lisännyt Wasabitahnaa. Yksinkertaisuudessaan ja nopeudessaan hieno yhdistelmä, jonka kanssa tämä Capendu viini osui kohdalleen.

Terra dell'Oro Bianco

Kun etsin viinikaapistani uusia pikkupulloja, löysin "pahnan pohjalta" ruotsalaisen valkoviinin, joka oli pakattu pieneen kartonkitölkkiin. Kyseessä oli Åkesson Vin yhtiön italialainen valkoviini. Yhtiö toimii Etelä-Ruotsissa Kiviks Musteri konsernin osana ja on perheen hallussa jo 4. sukupolvessa. Mehujen ja siiderin lisäksi tuotetaan eri maista viinejä, jotka pullotetaan yhtiön

laitteilla. 

Terra dell'Oro Bianco ( 2,99 € / 0,25 l )

Tämä italialainen pöytäviini on tehty puoliksi Chardonnaysta ja puoliksi Catarattosta. Alko on luokitellut viinin pehmeäksi ja kepeäksi. Viini sisältää alkoholia 12,5 %, sokeria 4 g/l ja happoja 5 g/l.
Tämä pirteä valkoviini sopii hyvin erilaisten salaattien ja alkupalojen kera. Päätin tehdä ruotsalaista tyypillistä Gubbröra tahnaa, jonka olen joskus suomentanut Äijämössöksi. Muistaakseni kirjoitin tämän reseptin vuosia sitten Turun Sanomien ruokablogiinkin. Mössö sekoitetaan keitetyistä munista, Janssonin silli- tai anjovisfileistä, smetanasta, punasipulista, Dijon sinapista ja maustetaan erilaisilla tuoreyrteillä kuten tillillä ja ruohosipulilla. En anna tässä mitään määriä koska jokainen tekee sen oman makuisekseen. Mössö saa tekeytyä jonkin aikaa jääkaapissa ja se nautitaan joko levitteenä tai keitettyjen perunoiden kera. Jos joku haluaa niin ei kylmä snapsikaan ole pahitteeksi mutta tämä "ruotsalainen" valkkari meni mukavasti tämän Äijämössön kanssa ja tuntui se maistuvan Pimullekin. 

 

Murviedro

Tänään korkkasin viimeisen tilaamistani pikkupulloista. Kyseessä oli Espanjan Valencian alueella valmistettu Sauvignon Blanc harhauttavalla nimellä Murviedro. Nimi ei ole tullut Mourviedre rypäleestä vaan on peräisin vanhoista muureista ( Muri veteres), jotka ympäröivät Requenan kaupunkia. Viinialue (Utiel-Requena DOP)

on saanut nimensä kahdesta naapurikaupungista Utielista ja Requenasta.Nyt tais olla eka kerta kun Alkosta sai viinipullon alle 3 €

hinnan.

Murviedro Coleccion Sauvignon Blanc 2019
(0,299 € / 0.1875 l)

Alko luokittelee viinin pirteäksi ja hedelmäiseksi. Viinissä on alkoholia 12,0%, sokeria 3 g/l ja happoja 4.6 g/l. Ei viini pahaa ollut mutta jotenkin siitä jäi suuhun bulkkimainen vaikutelma. Ymmärrän jos ihmiset ostavat tätä 3 l pahvitölkeissä kesäiselle piknikille mutta, että alle 200 ml lasipulloa myydään Alkossa tuohon hintaan. Ei siitä paljon taida jäädä viljelijän käteen.

Sen kanssa Pimu valmisti meille hiukan tavallista kevyemmän lounaan. Tähän ex tempore koottuun salaattin hän pani isolle lautaselle jäävuorisalaattia, tuoretta kurkkua, oliiveja, kirsikkatomaatteja, avokadoa, punasipulia, sitruunaa, sinihomejuustoa, basilikaa ja ruohosipulia. Sekoitin mukaan tavallisen viinietikka - öljykastikkeen. Tällainen kevyen lounaan ja kevyen viinin yhdistelmä tuntui näin aurinkoisena päivänä ihan mukavalta. 

 

Kleine Zalze

Mulla oli tänään synttärit ja sen kunniaksi päätin tehdä perinteistä sikamaista saksalaista Schweinehaxea. Kyseessä on potka, joka paistetaan tai grillataan. Keitettynä potkan nimi on Eisbein. Innostuin asiaan kun näin Lidlin tarjouksen. Tämä potka oli jo esikypsennetty, joten sen ei tarvinut kypsyä kuin puoli tuntia 200 asteen uunissa. Potka kypsyi mukavasti marinadissaan ja se oli ihmeen hyvää. Pimu teki lisukkeeksi perunamuusin eikä toi annos muuta kaivannut. Eisbeinin kanssa olen tottunut syömään hapankaalia ja hernemuhennosta mutta tämä oli ihan hyvä näineen. Mieleni olisi tehnyt juotavaksi kunnon saksalaista vaahtoavaa olutta mutta en viitsi poiketa aiheesta, joten korkkasin pikkupullon eteläafrikkalaista punaviiniä, joka sopi mukavasti tämän raskaan ruoan kera.

Kleine Zalze Vineyard Selection Shiraz Mourvèdre Viognier 2017

Viini on kolmen rypäleen seos: Shiraz 92 %, Mourvedre 6 % ja Viognier 1 %. (Mistähän se 1% on peräisin ?) Alko luokittelee viinin meheväksi ja hillomaiseksi mikä mielestäni sopii siihen hyvin. Alkoholia on viinissä 14,5 %, sokeria 2.0 g/l ja happoja 5.3 g/l. Viinitalo sijaitsee Stellenboschin tunnetulla viinialueella ja on yhä perheyritys, jonka perinteet johtavat vuoteen 1695. Tämä viini on rhonelaistyylinen sekä rypäleseokseltaan, että maultaan. Vuosi 2017 ei ollut parhaimpia satovuosia mutta silti viini on saavuttanut korkean alkoholipitoisuuden. Viinien ja talojen nimissä on paljon hollantilaisia vaikutteita kuten Kleine Zalze ja Klein Constantia. 

   

Faustino VII Blanco

Tänään korkkasin valkoisen Faustino VII viinin. Hiljattain maistelin Pimun kanssa vastaavaa Tempranillosta tehtyä punaviiniä, joka maistui meille kummallekin. Tämä nyt nauttimamme viini on tehty Viura-rypäleestä eikä sekään yhtään hassummalta maistunut. Ehkä Viuran synonyymi Macabeo tuntuu tutummalta.

Faustino VII Blanco (3.19 / 0.187 l)

Tämä viini sisältää alkoholia 12,5 %, sokeria 2 g/l ja happoja 5.4 g/l. Alko on luokitellut tämän Riojan DOCa luokan viinin pirteäksi ja hedelmäiseksi. Pidempi analyysi on: Kuiva, keskihapokas, sitruksinen, omenainen, kevyen mineraalinen ja hennon yrttinen Yritin googlettaa saadakseni selville kuka on ollut Faustino VII mutta ei hän ainakaan Espanjan kuninkaiden parista löytynyt. Kysyin Faustino viinitilan infostakin asiaa mutta sain vastauksen, että valitettavasti he hoitavat vain kysymyksiä koskien nettisivuja. Jos joku tietää tai saa selville asian niin olisin kiinnostunut kuulemaan. Kysyin vielä Alkon chatistakin, joka vastasi välittömästi, ettei Faustino ollut muuta kuin nimi muiden joukossa ja roomalaiset numerot esittivät eri ikäkauden tuotteita.

Faustinon kunniaksi valmistin pekonirisottoa, joka sopi aika mukavasti pirteän Viura-viinin kera. Risotto valmistuu ihan kevyesti kun muistaa käyttää varsinaista risottoriisiä. Itse käytin Divellan Carnaroli riisiä, jonka keittoaika ei ole kuin 13 - 14 minuuttia. Kypsytin riisiä kuitenkin melkein 20 minuuttia. Lisukkeina kuullotin sipulia, valkosipulia ja paistin pekonia, jotka sekoitin risottoon. Lisäsin ruokaan hiukan Chiantin punaviiniä ja muutaman kerran kuumaa lihalientä. Ruoka valmistuu melkein itsestään kun pitää huolta siitä, että riisit ovat aina liikkeessä, jolloin niistä irtoaa tärkkelys tasaisesti.
Pimu ainakin kehui lounasta maukkaaksi ja olin hänen kanssaan samaa mieltä.

 

Paris Séduction

Näin keväisin alkaa aina toi matkakuume nostaa päätään. Ajattelen lämmöllä niitä useita mukavia työ- ja huvimatkoja, joita olen tehnyt Ranskaan. Työmatkat ovat toki olleet todellisia työmatkoja, jotka ainakin Pariisissa tuovat mieleen etupäässä Metron tungokset ruuhka-aikana. Lomamatkat tarjoavat sitten hiukan väljempää ja mukavampaa oleskelua. Tuli Etelä-Ranska mieleen ja päätin kasata Pimulle Nizzan salaatin. Meillä tunnetaan tämä salaatti nimellä nikosialainen salaatti. Tämä johtuu siitä, että entinen lapsenhoitajamme käänsi mielessään Salade Nicoisen sillä nimellä. Löysin tilaamieni

pikkupullojen joukosta muovipullon Sauvignon Blancista tehtyä viiniä nimellä Paris Séduction eli Pariisin viettelys. Viini sopi hienosti tämän "nikosialaisen salaatin" kanssa.

Paris Seduction Sauvignon Blanc 2017 muovipullo
(3,30 € / 0.187 l).

Viini oli todella miellyttävän pirteä ja hapokas eikä siinä tuntunut häivääkään tyypillistä kissan pissaa. Alko määrittelee viinin vivahdeikkaaksi ja ryhdikkääksi. Siinä on alkoholia 11.5 %, sokeria 3 g/l ja happoja peräti 7.6 g/l. Pieni muovipullo on helppo salakuljettaa vaikka Ruisrockin alueelle. Viinin on valmistanut Ranskan suurin yksityinen viiniyhtiö GCF (Les Grand Chais de France), joka on perustettu v. 1979. Yhtiö omistaa yli 3000 ha viinialueita ympäri Ranskaa. Viini sopi mainiosti Nizzan salaatin kanssa. Olin koonnut salaattiin kaikkea mahdollista:jääsalaatinlehtiä, pikkukurkkuja (cornichon), tonnikalaa öljyssä, isoja oliiveja, keitettyä perunaa, keitettyjä kananmunan lohkoja, kaprismarjoja ja muutama sitruunanlohko. Kastike oli yksinkertainen viinietikka-öljy seos. Yhdistelmä oli melkein yhtä hyvä kuin Nizzan vanhan kaupungin torilla katuravintolassa nautittu paikallinen luomus. Hiukan jäin kaipaamaan isoja tomaatin ja makean sipulin makuja mutta kun ne nälässä salaatista unohtuivat.

Sipuli ja tomaatt puuttuvat

Pimun "hortensiat" tuovat kesän mieleen

 

Lindeman´s Cawarra

Noita Alkosta tilaamiani pikkupulloja tulee näköjään korkattua päivittäin. Niiden tilavuus on kuitenkin vain 0.187 l, joten saamme lounaalla Pimun kanssa kevyesti tyhjennettyä vaikka pullon päivässä. Tänään Pimu päätti tehdä karitsan lihasta kastiketta, jossa liha oli pieninä paloina ja tämä kastike nautittiin niiden puolalaisten varhaisperunoiden kera. Sattui silmääni Viinilehden lihapataresepti eli karitsan Cataplana. Cataplana on litteä suljettava kuparipannu, jonka avulla portugalilaiset valmistavat erilaisia arkiruokia. Noi kännykällä ottamani kuvat eivät ole kovinkaan herkullisen näköisiä mutta takaan, että hyvää oli. Jos haluaa kokeilla karitsan Cataplanaa niin sen voi hakea osoitteesta: https://viinilehti.fi/reseptiarkisto/portugalilainen-lihapata-karitsa-cataplana/

Lindeman's Cawarra Shiraz Cabernet 2018 (3,27€//0,187 l)

Viinitalo on saanut nimensä perustajansa sukunimestä. Viinitalo on Australian vanhin yhä toiminnassa oleva yksikkö ja se on perustettu vuonna 1843. Viinin nimi Cawarra tarkoittaa aboriginaalien kielellä virtaavan veden ääreellä.Lindeman´s on ehkä Australian tunnetuin viinitalo ympäri maapalloa ja sen viinit ovat hinta laatusuhteeltaan edullisia. Tämän viinin on Alko luokitellut kategoriaan mehevä ja hilloinen. Viini sisältää alkoholia 13,5 %, sokeria 5 g/l ja happoja 5.5 g / l. Viini oli miellyttävän pehmeä mutta silti tarpeeksi tuhti sopimaan erilaisten liharuokien kera. Alkossa myytävänä oleva Cawarra on jo vuosikertaa 2018 ja tämä tilaamani viini oli vuodelta 2017. Moni moittii Uuden Maailman viinejä siitä, etteivät niissä vuosikerrat paljonkaan toisistaan eroa mutta joskus se on turvallista tietää, että laatu pysyy.

Santa Julia Malbec

Malbec rypäle on kotoisin Ranskasta mutta köynnöksen kuljetti Argentiinaan jo v. 1868 Professori Pouet. Täällä se menestyi erinomaisesti ja argentiinalaisella Malbecilla on lukuisia ystäviä ympäri maailmaa. Vuonna 1950 alkoi Alberto Zuccardi luoda uutta kastelujärjestelmää

Mendozan alueella. Hän kehtti sen toimivaksi ja ensimmäinen Santa Julia viini syntyi vuonna 1982. Luomusertifikaatin tila sai v. 2004. 

Santa Julia Malbec 2019 ( 3,39 € /0.187 l )

Viini sisältää alkoholia 13,5 % ja happoja 4.6 g/l. Alko on luokitellut viinin meheväksi ja hilloiseksi. Tarkempi arvio on: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, karhunvatukkainen, marjainen, mustaherukkainen. Itse löysin viinistä myös luumua, joka on tyypillinen Malbec rypäleen aromi.
Tyttärentytär kävi City-Marketissa ostamassa isovanhemmilleen ruokaa ja toi pyynnöstä jauhelihaa ja säilöttyjä punajuuria. Pimu tekaisi Lindströmin pihvit, jonka taikinaan  oli makua antamaan lisätty ranskalaisen
sipulikeiton ainekset. Pihveistä tuli oikein herkulliset ja niiden kanssa maistuivat kevään ensimmäiset varhaisperunat Puolasta. Kurkkasin Raholan Jaakon kirjoittamia syötäviä sanoja, joissa hän kertoo, että Lindströmin pihvien nimi on peräisin joko ruotsalaiselta ruokakauppias Marie Lindströmiltä tai suomalaiselta luutnantti Henrik Lindströmiltä. Kumpikin eli 1800-luvun lopulla. Niin tai näin mutta pihviin lisättävä punajuuri on se asian ydin.

Valkosipuli- ja puolukkahilloa. Kirsikkatomaatteja ja maustekurkkua

Faustino VII

Tunnettu espanjalainen viinitalo Faustino on toiminut jo 150 vuoden ajan. Tila on yhä perhetila jo 4. sukupolvessa. Viljelyksiä on n. 650 ha DOCa Riojan alueella. Tilalla on useita palkinnon saaneita viinejä, joista tutuimmat ovat ehkä Faustino I ja VII. Molemmissa on päärypäleenä Tempranillo mutta Faustino I on 3

rypäleen seos: Tempranillo, Graciano ja Mazuelo.

Faustino VII Tinto 2018 ( 3,19 € / 0.187 l )

Viinissä on alkoholia 13 % ja happoja 5.5 g/l. Alko luokittelee viinin vivahteikkaaksi ja kehittyneeks. Tarkempi arvio on: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, hapankirsikkainen, puolukkainen, nahkainen, mausteinen, kevyen vaniljainen. Faustino VII on säilytetty minimissään 6 kk. amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Viini oli mielestäni hyvinkin mehevä ja lämmin. Sitä oli miellyttävää nauttia sellaisenaan mutta päätin valmistaa lisukkeeksi espanjalaisen munakkaan. Se valmistui helposti pakaste peruna-sipuli seoksesta ja muna- kuohuviinistä. Mausteeksi lisäsin hiukan basilikasuolaa, paprikaa ja valkosipulia. Paistoin omeletin molemmilta puolilta. Pimu valmisti vanhanajan lehtisalaatin ja tarjoili munakkaan palan kirsikkatomaatin ja kurkun kanssa. Mielestäni lounaamme oli yksinkertaisuudessaan erittäin maittava. 

   

Qanto Basta

Tilaamieni pikkupullojen joukossa oli ulkomuodoltaankin poikkeava pullo italialaista kuohuviiniä: QB eli Quanto Basta. Nimi tarkoittaa varmaan samaa kuin latinalainen sanonta quantum satis, jonka merkitys ainakin resepteissä on "tarpeen mukaan". Tuntuu hiukan turhauttavalta kun pullossa on 0.2 l viiniä sanoa, että tarpeen mukaan. Yleensä se tarve on hiukan suurempi. Tämä viini on tehty Italian Emilia Romagnan alueella, joka etupäässä tunnetaan Lambrusco viineistään. Viini on tehty mulle oudoista Pignoletto rypäleistä ja tämä D.O.C. luokituksen saanut viini on pirskahteleva eli frizzante. Pignoletton synonyymi on nimeltään Grechetto Gentile mikä viittaa kreikkalaiseen alkuperään.

Quanto Basta Pignoletto Frizzante (3,29 €/0.2 l)

 Viini on charmat-menetelmällä tehty ja sisältää alkoholia 11 %, sokeria 6 g/l ja happoja 5.8 g/l. Rypäle on saanut nimensä männynkävyn (pigna) muodostaan. Alko luokittelee viinin kategoriaan pirteä ja hedelmäinen. Syvempi arvio on: Kuiva, keskihapokas, päärynäinen, kevyen omenainen, hennon yrttinen. 
Olin äitien päivän kunniaksi sulattanut pakastimesta keitetyn hummerin, jonka paloittelemisessä oli omat niksinsä. Nautimme hummerin tsatsikin kera mutta jälleen kerran ei hummeri vastannut odotuksiamme. Sen liha oli sitkeää ja melko mautonta. Pelkällä luksusarvolla ei pitkälle pötkitä. Kaukana siinteli kotimaisten vastakeitettyjen joki- ja järvirapujen hienot maut. Tulen muistamaan tätä äitienpäivä ateriaa seuraavilla rapukesteillä. Onneksi tämä italialainen Pignoletto vastasi hyvinkin odotuksia.

Barefoot Pinot Grigio

Kun edellisellä kerralla korkkasin paljasjalka Merlotin niin nyt oli vuorossa paljasjalka Pinot Grigio. Lounaaksi leivoin Satokankaan Reijan tonnikalapiirakan. Ohjeen otin Reijan blogista Tuulesta temmattua 6.5.2020

otsikolla Kaloreista ja niiden kuluttamisesta. Viinin historiasta tuli kerrottua jo Merlotin kohdalla. Barefoot viinit ovat kuitenkin saavuttaneet melkoista menestystä myyntilauseella: "Hyvän viinin ei tarvitse olla kallista".

Barefoot Pinot Grigio (3.19 € / 0.187 l)

Alkon raadin mukaan viini on: Kuiva, keskihapokas, keltaomenainen, kypsän päärynäinen, hennon limettinen. Kategoria on pehmeä ja kepeä. Viinissä on alkoholia12 %, sokeria 8 g/l ja happoja 5.4 g/l. Barefootin viineissä ei ole mainintaa vuosikerrasta joten viinit on tarkoitus nauttia nuorina. Pidin kovin tosta paljasjalka Merlotista, joten tämä Pinot Grigio tuotti pettymyksen. Siitä oli kompleksisuus kaukana ja jotenkin viini ei mielestäni ollut tasapainossa. Yleensä pidän paljon eurooppalaisista Pinot Gris viineistä mutta tähän en kovin innostunut. Viini ei ollut mitenkään piloilla ja se oli täysin juotavissa mutta ehkä odotukseni olivat liian korkealla. Paljasjalkaliikkeelle täytyy kuitenkin nostaa hattua sillä heidän kannattajansa osallistuvat moniin erilaisiin hyväntekevväisyysprojekteihin ympäri maailmaa Suomi mukaanluettuna.
Tein tonnikalapiiraan täsmälleen Reijan antamaa reseptiä noudattaen ja hyvähän siitä tuli. Jouduin kuitenkin paistamaan piirakka hiukan kauemmin ja ottamani kännykkäkuva ei anna sille täyttä oikeutta. Katsokaa mieluummin valokuvauskoulun käyneen Reijan otosta.

Barefoot Merlot

Tilaamani pikkupullot saapuivat eilen Kupittaan Alkoon. Noudin ne sieltä ja ajattelin alkaa masteluni Californialaisen Merlon kanssa. Ostin City-Marketista tuoretta naudan maksaa palana tietämättä, että ei se kalvojen nylkeminen kovin helposti käy. Päätin kuitenkin tehdä tyypillisen italialaisen maksaruoan Fegato alla venezianan ja nauttia sen kanssa tätä paljasjalka Merlota.

Barefoot Merlot California (3.19 € / 0.187 l)

Viini on alunperin lähtenyt pienestä autotalliviinimöstä v.1965. Davis Bynum antoi viinille nimen sen vanhanaikaisen poljenta menetelmän mukaan. Nimi pysyi ja markkinat kasvoivat. Yhdysvalloissa tehdään tällä merkillä jo n. 30 erilaista viiniä ja Englannissa on saatavilla 10.  V.2005 yhtiö liittyi osaksi suurta Gallon viinitaloa. Yhä on kuitenkin säilynyt sanonta, että nämä paljasjalkaviinit maistuvat paremmalta T-paidassa kuin smokissa. Alko löytää viinistä suraavia makuja:
Täyteläinen, tanniininen, mustikkainen, kirsikkainen, kevyen luumuinen, vaniljainen, hennon kukkainen. Viinissä on alkoholia 13,5 %, sokeria 7 g/l ja happoja 4.8 g/l. Itse olin taas yllättynyt, että hiukan halveksittu Merlot rypäle saattaa hyvissä käsissä muuttua näinkin täyteläiseksi ja kompleksiseksi viiniksi. Moni muistaa vuosia sitten esitetyn filmin (Sideway), jossa 2 kaverusta tekee polttarimatkan Kalifornian viinialueille. Toinen heistä on asiantuntija, joka pitää Pinot Noir viinejä parhaimpina ja ei anna paljonkaan arvoa Merlotista tehdyille viineille. Varsinainen sulhaskandidaatti viis välittää viineistä ja syventyy etupäässä vastakkaiseen sukupuoleen. Filmin ansiosta kuitenkin Pinot Noir viinien kauppa lisääntyi huomattavasti Merlotin kustannuksella.


Ostamani tuore naudanmaksa näytti kauniin sileältä mutta sen tekeminen kalvottomaksi ei ollut kovin helppo tehtävä. Leikkasin kalvottoman paistin ohuiksi suikaleiksi ja paistoin niitä vain hetken aikaa kummaltakin puolelta. Kuullotin myös runsaasti sipulia ja Pimu tekaisi perunamuusin. Viini sopi loistavasti paistetun maksan kera ja italialaisille outo puolukkahillo veti makuja sopivasti kotiin päin.

Fegato alla veneziana

Borgo Salcetino 2013

Tilasin Alkosta muutamia pikkupulloja mutta saan ne vasta n. viikon kuluttua. Viinikaapistani ei löytynyt muita pikkupulloja kuin muutama makea Vin Santo ja Vendange Tardive, joten kun Pimu teki maukasta

karitsan paistia niin päätin avata pitkästä aikaa normaalikokoisen pullon Chiantia. Olen sen varmaan saanut joltain lahjaksi koska se oli vielä lahjapakkauksessa eli puisessa kotelossaan. 

Borgo Salcetino Lucarello Riserva 2015 lahjapakkaus
( 22,89 € / 0.75 l )

Viini oli vuodelta 2013 mutta tuskin noissa vuosikerroissa kovinkaan suuria eroja ole. Valmistaja kertoo viinin säilyvän hyvänä 10 - 12 vuotta. Alko lokeroi viinin vivahteikkaaksi ja kehittyneeksi. Hinta on melko korkea mutta mielestäni tämä Chianti oli parasta mitä olen pitkään aikaan maistanut. Alkoholia viini sisältää 13,5 %, sokeria 2 g/l ja happoja 6 g/l. Viiniä valmistavat Livonin veljekset, joilla on tuotantoa myös mm. Friulissa ja Umbriassa. Tämä viini sisältää Sangioveseä 95 % ja Canaioloa 5%. Viini käy kuorien päällä 23 asteessa 27 vrk. ennen puristusta ja tynnyrisäilytystä. Vuoden 2015 viini on saanut arvostetun Tre Bicchieri del Gambero Rosso palkinnon tänä vuonna.

Pimu valmisti karitsanpaistin ottamalla ensin paistinpannussa väriä kumpaankin kylkeen ja kypsentämällä paistin sitten Römer-Topfissa 200 asteessa n. 1.5 tuntia. Lisukkeena Lapin puikuloita ja vihreää parsaa. Kastikkeen hän teki paistinliemestä, jota tuunasi Koskenlaskijalla ja turkkilaisella jugurtilla. Normaalien mausteiden kanssa siitä tuli ihan maukasta.

Tämä Chiantin Raddassa tehty viini sopi ihan hyvin karitsan kera ja maistui myös jälkiruoaksi leikatun juustonpalan kanssa.