Craft & Origin

Tässä juotiin Pimun kanssa Stockan tilauksen viimeinen pikkupullo. Kyseessä on Etelä-Afrikassa valmistettu 2 rypälelaadun sisältämä valkoviini oudolta nimeltään Craft & Origin. Se sisältää 85% Chenin Blancia ja 15 %

Grenache Blancia. Rypäle on kotoisin Pohjois-Espanjasta, jossa nimi on Garnacha Bianca. Viini on kotoisin Swartlandin alueelta. Etiketti on taas täynnä mitä hienompaa ja trendikkäämpää tietoa ympäristöystävällisyydestä, Fair-Trade projektista ja vegaanisuudesta. Symboolisesti mies kuljettaa viinirypäleitä ja vihanneksia Eteläafrikan pelloilta sivilisaation pariin, jota kuvaavat korkeat pilvenpiirtäjät. Kaikki tämä värillinen kuvakieli tökkii minua vastaan, eikä mulla ollut tarkoitus ostaa tätä tuotetta ainakaan etiketin perusteella. Yrityksen perustivat v. 2002 vain 3 henkeä ja tänä päivänä viinejä myydään n. 80 miljoonaa litraa eri puolille maailmaa.

Craft & Origin Chenin Blanc Grenache Blanc 2018 (3,99 € / 0.25 l)

Uteliaana halusin kuitenkin maistaa olisiko viini yhtä hyvää kuin edellä maistamani Ferdinandin peltitölkkiviini. Tämä kruunukorkilla suljettu pullo piti sisällään viiniä, jossa oli 12 % alkoholia, sokeria 5 g/l ja happoja vain "kohtuullisesti". Viini oli mielestäni pettymys sillä ei vuosikerta 2018 ole vielä voinut latistua näin pahasti. Ilman happoja oli viini melko latteaa ja vetisen makuista. 
Koska viini mainostaa iteään vegaaniseksi teimme Pimun kanssa jo monia vuosia perheemme herkkuruokana olleen "silakkalaatikon ilman silakkaa".
Tähän yksinkertaiseen perunavuokaan ei tule kuin viipaloituja Lapin puikuloita, sipulia, valkosipulia ja munamaitoa. Mausteeksi muskottipähkinää, pippuria ja suolaa. Onneksi viini ei jyrännyt laatikon maukasta makua.

Ferdinand Albariño

Yleensä viininharrastaja kunnioittaa pulloa, jossa on tyylikäs etiketti ja luonnonkorkki. Hän tarkistaa myös onko vuosikerta ollut hyvä, mistä rypäleistä viini on tehty ja mikä alue viinin on tuottanut. Hakiessani pikkupulloja Stockmannin Alkosta tarttui silmiini tökerösti etiköity energiajuomaa muistuttava peltitölkki, jonka nimi oli Fedinandin Albariño.

Ferdinand Albariño 2017 tölkki (10.11 €/0.375l)

Vasta kotona huomasin, että kyseessä oli Ferdinand niminen Kalifornialainen viinimö, joka oli jo vuosia tehnyt viinejä ostamalla rypäleitä eri tuottajilta. Ferdinand viinitalon takana oli kuitenkin Evan Frazier niminen henkilö, joka oli hakenut pikaoppia Espanjan viinintekijöiltä. Siksi Evan palattuaan Kaliforniaan, alkoi tuottaa viinejä espanjalaisista rypäleistä kuten mm. Albariñosta.  En tiedä miten nämä peltitölkkiviinit menestyvät Yhdysvalloissa mutta kätevämpi näitä tölkkejä on kuljetella ja käsitellä vaikka piknik-tilaisuuksissa. Tölkit ovat kestäviä, eikä korkkivikoja yleensä esiinny. Täytyy sanoa, ettei mulla ollut kovinkaan suuria odotuksia kun avasin tämän tölkkialbariñon mutta suurista ennakkoluuloistani huolimatta viini oli todella hyvää ja rypäleen ominaisuudet olivat kaikki tallella. Alkon luokituksessa viini kuuluu kategoriaan pirteä ja hedelmäinen. Maku on:
Kuiva, hapokas, kypsän sitruksinen, keltaluumuinen, hunajameloninen, mausteinen, kevyen yrttinen, hennon paahteinen. Alkoholia viinissä on 12,8 % ja happoja 4.3 g/l. Peltitölkin etikettiin oli saatu mahdutettua erilaisia varotuksia rattijuoppoudesta ja mahdollisista sikiövaurioista. Muistan nähneeni pilakuvan viimeisillään olevasta naisesta, jonka puhekuplassa luki "I should have danced all the night".
Tein kevyeeksi lounaaksi uunissa paistettuja pekoniin käärittyjä vihreitä parsoja, jotka tarjoilin pussista valmistetun hollantilaiskastikkeen ja uppomunan kanssa. Maistui ihan mukavalta tämän jenkkiviinin kanssa.

Chianti Ruffino

Osallistuin eka kertaa webinaariin, joka käsitteli italialaisia Chianti Ruffinon viinejä. Kutsun esitti viinien suomalainen maahantuoja Vinetum. Oli hyvin globaalisen tuntuista kun testasimme paria Chianti Ruffinon viiniä kotona oman tietokoneen välityksellä. Tasting-tapahtuman johti Chianti Ruffinon markkinointimies Beppe d´Andrea. Hän piti mielenkiintoisen esityksen suoraan Chianti Classicon alueella sijaitsevalta Ruffinon tilalta. Vertasimme keskenään

vuoden 2018 Chianti Ruffino Biologicoa ja Chianti Ruffino Riserva Ducalea vuodelta 2015. Vaikka tämä luomuviini  oli normaalissa 0.75 l pullossa ja Ducale puolta pienemmässä 0.375 l pullossa niin Alkon hinta oli aivan sama eli 11,98 €. Ikäeron huomasi jo värissä ja Ducalen maku oli kypsempi ja täyteläisempi kuin nuoremman viinin. 

Ruffino Riserva Ducale 2015 (11,98 € / 0.375 l)

Viinin on Alko luokitellut vivahteiseksi ja kehittyneeksi mikä pitää hyvin paikkansa. Rypälelajit ovat Sangiovesen lisäksi Cabernet Sauvignon ja Merlot. Alkoholia on viinissä 13.5% ja happoja 5.4 g/l.

Kävin Kupittaan City-marketissa ja ostin lounaaksi meille uuden nimisiä kanan rintafileitä. Fileet tulivat Laamasen tilalta Huittisista. Ne oli valmiiksi marinoitu minulle oudolla mausteseoksella Chimichurrilla. Yritin saada siitä parempaa tietoa myyjättäreltä mutta hän oli yhtä ulkona asiasta. Kotiin päästyäni Google kertoi tämän mausteseoksen olevan peräisin Argentiinasta ja kyllä siitä löytyi reseptejä ja enemmänkin tietoa mutta ensi tapaaminen oli ihan mukava. Ainakin Anna lehdessä on hyvän tuntuinen resepti. Osoite on: https://anna.fi/reseptit/chimichurri. Paistoin fileet ensin paistinpannulla 5 min. kummaltakin puolelta ja kypsytin niitä 20 minuuttia folioon käärittynä uunissa 175 asteessa. Annos oli rapea ja hyvänmakuinen. Lisukkeena pelkästään täyteläinen kastike, mustaherukka hillo ja Lapin puikulaperunat. Annos oli ihan säädyllisen näköinen mutta minun kännykällä ottamani kuvat eivät anna sille täyttä oikeutta. 

 

   

Henkell Trocken

Olen opiskellut ja tehnyt töitä Saksassa. Tuli jonkun verran käytyä myös paikallisissa yökerhoissa, jossa yleensä baarissa viereen istuutui hemaiseva tyttölapsi ja pyysi, että tarjoisin hänelle Piccolon. Kyseinen Piccolo oli yleensä pikkupullo Henkell Trockenia ja vaikka sen hinta oli yökerhon tasoa en yleensä kieltäytynyt sitä tarjoamasta ilman muita seuraamuksia. Jotenkin tämä pikkupullo Henkellin kuohuviiniä on saanut hiukan huonon maineen sekä Saksassa, että Sveitsissä. Kansan suussa sitä nimitetään Puff-Sektiksi eli bordellikuohariksi mutta sen menekki on taattu. Henkellin viinitalo on peräisin jo vuodelta 1832 mutta herra Adam Henkell alkoi vamistaa tätä kuohuviiniä v. 1856.



Henkell Trocken (3,47 € / 0.2 l)


Tehdas ei ilmoita rypälekoostumuksesta muuta kuin, että viini tehdään neljästä tavallisesta saksalaisesta rypälelelaadusta, joissa mukana on myös Chardonnay. Viini sisältää alkoholia 11,5 %, sokeria 20 g/l ja happoja 5.7 g/l. Alko luokittaa tämän "Puff-Sektin" sopivasti pehmeäksi ja kepeäksi.
Viini sopi kuitenkin mukavasti arkisen ruoan kanssa eli paistoin Finduksen valmiita leivitettyjä kalafileitä ja kyhäsin Blå Bandin pussista kalakastiketta. 

Fresita

Oli niin kaunis keväinen päivä, että päätin korkata pikkupullon mansikkakuoharia eli Fresitaa. Kyseinen kuohuviini on tehty Chilessä Sauvignon Blanc, Chardonnay ja Muscat rypäleistä Charmat menetelmällä, jossa toinen käyminen tapahtuu suurissa metallisissa sammioissa. Viinin erikoisuutena on, että siihen lisätään tuoretta mansikkamurskaa. Tämä aiheuttaa viinissä pientä samennusta ja pulloa kannattaa ennen korkkaamista kääntää muutaman kerran.

Fresita (3,29 € / 0.2 l)

Alko määrittelee viinin seuraavasti: Makea, vähän hapokas, mansikkainen, sitruksinen, punainen, samea. Viinissä on alkoholia 8 %, sokeria 70.0 g/l ja happoja 5.3 g/l. Pimu valmisti toivomuksestani köyhiä ritareita, joiden kera tämä makea mansikkamehu sopi mainiosti. Köyhät ritarit ovat saaneet Jaakko Raholan mukaan  nimensä Windsorin linnassa asuvista eläköityneistä sotilaista, jotka halusivat syödä makeita jälkiruokia vaikkei heillä olisi ollut siihen varaa. Köyhien ritarien veljeskunnan perusti Edvard III vuonna 1349. Linna on kuninkaallinen residenssi, jota Elisabeth II käyttää yhä asuntonaan tiettynä aikana vuodesta. Linnan lähelle mausoleumiin on haudattu mm. Windsorin herttua ja hänen kohuttu puolisonsa Wallis Simpson.

Pimu teki köyhät ritarit ranskanleivästä, jonka viipaleet kostutettiin munamaitoon ja paistettiin kauniin ruskeaksi. Leivät peitettiin mansikkahillolla ja kovaksi vispatulla kuohukermalla. Olipa keväisen hyvää syötävää ja mansikkainen viini ja mansikkahillo tuottivat toistensa kanssa symbioottisen makunautinnon.

Jakobiiniluostari

Bakkus

Stockan Alkosta löytyi tunnetun viinintekijän Louis Jadotin valmistama burgundilainen Chardonnay nimeltään Couvent des Jacobins eli Jakobiinien luostari. Louis Jadotin pääpaikka sijaitsee viinikaupunki Beaunessa. Talon historia ulottuu vuoteen 1859 ja sen viinien tunnuksena toimii Bakkuksen pää.Tämä viini on tehty Chardonnay rypäleistä, sisältää alkoholia 13 %, sokeria 2 g/l ja happoja 3.8 g/l.

Louis Jadot Bourgogne Chardonnay Couvent des

Jacobins 2018 (10,89 € / 0.375 l)

Mielestäni viini oli melko hento mutta elegantti. Alko toteaa viinin kuuluvan luokkaan runsas ja paahteinen. Jotenkin tuntuu taas oma makuaistini olevan kaukana Alkon määrittelemästä: Kuiva, hapokas, sitruksinen, viheromenainen, keltaluumuinen, hennon toffeinen, tamminen, rodukas. Happoja olisi saanut olla enemmänkin, joten vaikeaa on mieltää viini hapokkaaksi saatikka kovin tammiseksi. Joka tapauksessa Louis Jadot varmaankin myöntää, että makunsa kullakin (Chacun a son goût). 

Tein Pimulle ja itselleni vävypojan hankkimia kanan fileistä tehtyjä minuuttisuikaleita. Paistoin niitä muutamia minuutteja öljyssä ja tuunasin niistä oivan kastikkeen lisäämällä kookosmaitoa, currytahnaa Viola tuorejuustoa ja soijakastiketta. Vaikka kastike ei ollut kovinkaan tulinen, niin kuitenkin se hiukan jyräsi miedon mutta elegantin viinin alleen. Nautimme Pimun kanssa lasillisen viiniä jälkijuomaksi ja siihen tehtävään se sopi mainiosti.

       

Maschio Rosé

Tänään huomasin, että Pääsiäispyhät ovat ohi ja arki alkanut. Vävypoika soitti ovikelloa ja oli jo häipynyt hissiin kun huomasin, että oven ulkopuolelle oli ilmestynyt päivän pääateria, joka tänään oli itse valmistettua kaalilaatikkoa. Karitsan paistin jälkeen luulisi, että kaalilaatikko olisi ollut pudotusta arkiruokaan mutta vävypojan kunniaksi täytyy sanoa, että maku oli kohdallaan ja jos tyttäreltäni kysyy mikä saa miehen

valmistamaan näin maukasta kotiruokaa niin siinä mausteena kuulemma käytetään hyppysellistä rakkautta. Stockan Alkosta ostamani italialainen rosé kuohuviini sopi loistavasti tämän makeahkon kotiruoan kanssa. 

Maschio Rosé Extra Dry (3,98 € / 0.2 l)

Cantine Maschio valmistaa nykyisin Italiassa Veneton alueella myös Proseccoa ja muita viinejä. Ennen talo oli keskittynyt etupäässä tisleisiin. Alkon tuotteena tästä viinistä ei saanut selvää mistä rypäleistä tämä kuohari oli valmistettu, joten otin yhteyttä maahantuojana toimivaan Vinetumiin. Sielläkään ei asiasta mitään tiedetty mutta selattuani Maschion omia sivuja, kerrottiin, että viiniin käyteään paikkakunnan tavallisia punaisia rypäleitä kuten Rabosoa, Pinot Neroa ja Pinot Blancoa (ei punainen)  mutta määristä ei ollut mitään tietoa. Tämä Raboso rypäle on minullekin aika outo mutta antaa viinille sopivasti ryhtiä. Olis kiva joskus maistaa siitä tehtyä varietaaliviiniä.
Tämä rosé sisältää alkoholia 11 %, sokeria 13 g/l ja happoja 5 g/l. Sokeria on aika tavalla, joten ihmettelin Vinetumin henkilölle miten nimessä voi olla Extra Dry. Hänen mukaansa italialaiset voivat nimetä viininsä makeuden miten haluavat ja toden totta ei viini kovin makeaa ollut. En olisi luullut mutta hyvin tämä "erittäin kuiva" rosé maistui vävypojan kaalilaatikon kanssa.

 

     

Masi Campofiorin

Hankin Stockmannin Alkosta Masin Campofiorin punaviinin, jonka väitetään olevan maailman ensimmäinen ripasso-tyylillä tehty viini. 

Masi Campofiorin 2016 (9,79 € / 0,375 l)

Tämä tapahtui vuonna 1964. Nykyisin viini ei ole täysin samanlaista kuin muut Masin tuottamat ripassot mutta periaate on yhä sama. Uusi Valpolicella viini käytetään toiseen kertaan Amaronesta saatujen puristusjätteiden päällä. Campofiorin tarkottaa kukkivaa niittyä. Tässäkin Valpolicellassa käytetään Corvinaa (70 %), Rondinellaa (25 %) ja Molinaraa (5 %). Viinissä on alkoholia 13 % ja happoja 5.2 g/l.Hinta on n. puolta halvempi kuin Amaronen mutta maku huomattavasti täyteläisempi kuin pelkän Valpolicellan. Alko kuvailee viiniä seuraavasti:
Keskitäyteläinen, keskitanniininen, hapankirsikkainen, mustikkainen, karhunvatukkainen, kevyen viikunainen, mausteinen. 
Näin pääsiäisenä sain kotiin tuotuna valmiiksi maustetun  karitsan paistin. Valmistin sen Tammisen ohjeen mukaisesti ja ruskistin paistin ensin kummaltakin puolen ja panin sen sitten aluksi 200 asteen uuniin n. 20 minuutiksi, jonka jälkeen pienensin uunin lämpötilaa 150 asteeseen ja paisti muhi uunissa kunnes paistin lämpömittari osoitti n. 70 astetta. Paisti sai vielä vetäytyä folion sisällä sen aikaa kun perunat kypsyivät ja Pimun suurustettu kastike valmistui. Paisti oli sopivan mureaa ja maistui keitettyjen perunoiden ja minttuhyytelön kera. Masin Campofiorin kruunasi pääsiäisaterian.

 

 

Piccini Chianti

En löytänyt enää City-Marketin Alkosta uusia pikkupulloja, joten siirryin etsimään niitä Stockmannin Alkosta. Keräsin muutamia ennen maistamattomia viinejä, joita aion Pimun kanssa kokeilla. Tässä niistä ensimmäinen eli DOCG Chianti.


Piccini Organic Chianti 2018 (6,29 € / 0.375 l )

Viini on valmistettu Toscanalle tyypillisistä Sangiovese rypäleistä mutta sekaan on lisätty pieni määrä Ciliegiolo rypäleitä. Tämän rypäleen alkuperää ei varmasti tunneta mutta sitä kasvatetaan jonkin verran Toskanan alueella. Viini sisältää alkoholia 13 % ja happoja 4.9 g/l. Viini on saanut luokituksen DOCG ja luomu sertifikaatin. Tilan perusti Angiolo Piccini v. 1882 ja nyt tilaa viljelee jo 4. sukupolvi. Viljeltyjä alueita tilalla on ympäri Toskanaa n. 400 ha. Alko luokittelee viinin vivahteikkaaksi ja kehittyneeksi. Mistähän tuo kehittyneisyys on peräisin ?
Toskanassa on tapana maseraation jälkeen lisätä viiniin kuivatettuja Sangioveserypäleitä kiihdyttämään uudelleen käymistä. Ehkä tämä kehittyneisyys tulee sen kautta. Muuten viini on luonteeltaan: Keskitäyteläinen, keskitanniininen, puolukkainen, hapankirsikkainen, mausteinen.

Löysin varmuusvarastostani säilykepurkillisen ruotsalaista Raviolia, jonka lämmitin näin ennen pääsiäispyhiä lounaaksi. Ravioli oli tehty Ranskassa ja purkitettu ruotsalaisen Fontana Food yhtiön tilauksesta myyntiin. Näissä ravioleissa oli sisältönä naudan jauhelihaa, joten kyseessä oli Ravioli Bolognese. Oli helppo kuumentaa ruoka suoraan kattilassa heikolla lämmöllä koska raviolityynyt uivat täyteläisessä tomaatti kastikkeessa.

Mielestäni tämä Piccini Chianti sopi mainiosti perinteisen Raviolin kanssa. Ei tarvinnut lisätä kuin riivattua vanhaa Emmentalia Parmesaanin puuttuessa.

Mango Fango

Tilasin eka kertaa ravintolaruokaa kotiin kuljetettuna. Ruoat toimitti Ravintola Julinia, josta olin eilen tilannut itselleni paistettua lohta ja Pimulle lihapullia.

Ruoat toimitti täsmälleen tilattuun aikaan Taxi-Datan kuljettaja. Mukana annoksissa oli runsas salaattiannos ja päälle makea jälkiruoka. Annoksen hinta oli 10 € ja kuljetus 2 €. Koska olemme Pimun kanssa Kansallisen Senioriliiton jäseniä saimme kuljetuksen ilmaiseksi. Ruoka oli mielestämme todella maukasta.

Mango Fango Chardonnay Organic 201 muovipullo        (4,69 € / 0.25 l)

Korkkasin kalani kanssa pikkupullon ranskalaista Pay d´Ocin alueen Chardonnayta joka hullusta nimestään huolimatta oli ihan juotavaa. Viini sisältää 12 % alkoholia ja happoja 4.4 g/l. Pimu lipitteli vanhaa Tarapaca punaviiniä ja totesi sen sopivan vielä hyvin lihapullienkin kanssa.

Jos turkulaiset innostuvat enemmänkin tilaamaan kotiin tuotua ravintolaruokaa niin tilaukset tehdään edellisenä päivänä klo 16 mennessä puhelimitse 022334691 tai sähköpostitse: esimies@ravintolajulinia.fi 

Koska meitä vanhuksia on kielletty liikkumasta kaupoissa tai muilla yleisillä paikoilla, taitaa meistä tulla vakituisia ravintolaruoan nauttijoita.  

Paistettua lohta, Remoulad kastiketta ja mummon muusia