Codorniu

Codorniun tunnettu viinitalo on saanut markkinoille luomu Cavan kohtuullisella hinnalla.

Codorníu Ecologica Cava Brut (3,98 € / 0.2 l)

Alko luokittelee viinin pirteäksi ja hedelmäiseksi. Kuohuviini sopii mainiosti alkupalojen kanssa ja varsinkin vähärasvaisten kalojen kera. Mulla teki taas merilohta mieli ja paistoin uunissa melkoisen palan filettä. Vaikka lohi tunnetusti on melko rasvainen kala, sopi tämä kuiva luomuviini myös sen kanssa nautittuna. Valmistin lisukkeeksi keitettyjä puikulaperunoita ja Knorrin pussista hollantilaiskastiketta.

Viini on käynyt terästankeissa 15–18 asteessa 10 päivän ajan ja tämän jälkeen pulloissa perinteisellä kuohuviinimenetelmällä. Viiniä on kypsytetty pulloissa vähintään 9 kuukauden ajan.  Codorníun cava-talon perustaja ja Espanjan ensimmäisen kuohuviinin luoja Josep Raventós käytti tätä samaa rypälesekoitusta ensimmäisissä kuohuviineissään 1870-luvulla. Siksi tämä cava on nimeltään Clássico. Sen rypäleet ovat perinteisimmät cava-rypäleet: Macabeo, Xarel-lo ja Parellada.

Viinissä on alkoholia 11.5 %, sokeria 8.0 g/l ja happoja 5.1 g/l. Maku on pirteä ja hedelmäinen. 

Annos

Merilohta

 

Valpolicella

Löysin taas viinikaapistani ainakin vuoden vanhan pikkupullon Valpolicellaa, jota ei Alkosta enää saa. (Huomasin, että kyllä Alkosta kyseistä tuotetta vielä saakin)

Speri Valpolicella Classico 2017 (8,98 € /0,375 l)

Pieni lasi on peräisin Mersaultin tilalta Burgundista

Kuten aikaisemmin Amaronen kohdalla sanoin, valmistetaan Valpolicella-viinit Veneton alueella ja yleensä ne ovat aina kolmen rypäleen seos: Corvina (60%), Rondinella (30%) ja Molinara (10%). Viinejä on 4 eri luokkaa: Classico, Ripasso, Reciotto ja Amarone. Tavalliset Valpolicellat on juotavissa jo nuorina ja soveltuvat kaikenlaisiin niin liha kuin kasvisruokiinkin. Sperin viinitila on peräisin vuodelta 1874 ja on jo perheyritys 9. polvessa. Tila sai kaikille viineilleen oikeuden käyttää luomu merkintää vuodesta 2015 lähtien

Pimu halusi valmistaa meille lounaaksi täytettyjä paprikoita, joten keittelimme siemennettyjä paprikoita vedessä, täytimme ne jauhelihataikinalla, ripottelimme juustoraastetta hatun alle ja paistoimme ne uunissa kypsiksi.

Korkkasin tämän Speri viinitalon Valpolicella Classikon vuodelta 2016. Viini oli hyvin säilynyt ja pysynyt marjaisana ja raikkaana. Alko löytää siitä ainakin hentoa mausteisuutta mikä saattaa pitää hyvinkin paikkansa. Viinissä on alkoholia 12,5 %, sokeria 6 g/l ja happoja 4.9 g/l. 

 

Riesling Pierre Sparr

Lidlissä oli myytävänä saksalaisia makkaroita, Leberkäseä (paistettua lihavuokaa) ja paljon muutakin eurooppalaista ruokaa kuten Itävallassa valmistettua alppijuustosulatetta. Tämä etenkin Sveitsissä tunnettu Käsefondue oli pakattu savivuokaan, jossa se oli helppo mikrossa sulattaa. Neljässä minuutissa sulla on edessäsi kuuma sulanut juustofondue, johon voit sitten kastella leivänpaloja tai vihanneskuutioita. Fondueta on totuttu valmistamaan itse parista erilaisesta juustoraasteesta, sulattamalla ne valkoviiniin varsinaisessa fonduepannussa joka pidetään pöydässä kuumana spriiliekin avulla. Sveitsissä juomaksi nautitaan kuivaa Fendante valkoviiniä ja ruoansulatuksen edistäjänä Kirschweinia eli kirsikkaviinaa.
 
Nautimme Pimun kanssa kumpikin oman fonduevuoan, johon kastoimme tavallisia vehnäpatonkin palasia. Viiniksi olin ostanut pikkupullon 

Pierre Sparr Riesling Grande Reserve 2018 (7,89 € / 0.375 l)

Sparrin viinitalo sijaitsee Alsacessa, Beblenheimin kylässä. Viiniä valmistaa perheyrityksessä nykyisin jo 9. sukupolvi. Tämä Riesling sisältää alkoholia 12 %, sokeria 5 g/l ja happoja 5.1 g / l. Alko luonnehtii viiniä hienoin sanoin:
Kuiva, keskihapokas, viheromenainen, hunajameloninen, klementiininen, liljainen. En oikein tunnista tuota liljaista ominaisuutta mutta pitääpä opetella.
Fondue maistui viinin kanssa ihan hyvältä. Pimu väitti siinä olevan liikaa muskotin makua mutta kätevänä välipalaherkkuna se ansaitsi paikkansa.

Bergkäsestä valmistettu juustofondue

Ruukusta riittää juustoa sopivasti yhdelle.

Frontera

Kävin ostamassa Marketin tarjouksesta itämaisia valmisruokia (Thai Cubes). Niitä saa eri vahvuudella maustettuina ja sisältävät yleensä kanaa tai muuta lihaa erilaisissa kastikkeissa. Mukana seuraa joko nuudeleita tai riisiä. Helpoin tapa valmistaa on panna pahvipurkki muutamaksi minuutiksi mikroon ja lounas on valmis.
Alkon pikkupulloista valitsin tunnetun chileläisen viinitalon Concha y Toron Frontera nimisen viinin. Viinitalon perusti v. 1883 aatelinen Don Melchior de Santiago de Concha y Toro
Viini on valmistettu Cabernet Sauvignon rypäleistä mutta saattaa sisältää myös 10 % Merlota. 

Frontera Cabernet Sauvignon 2019
(3,09 €/0.25 l)

Viinissä on alkoholia 12.0 %, sokeria 3 g/l ja happoja 5.5 g/l. Alko määrittelee viinin keskitäyteläiseksi, meheväksi ja hilloiseksi. Nimensä viini on saanut Chileä  joka ilmansuunnasta varjelevista maantieteellisistä rajoista eli Frontera. Pohjoisessa on suojana Atacaman aavikko, Idässä Andit, etelässä jäätikkö ja lännessä suojaa antaa Tyyni Valtameri. Chile onkin ainoita maita missä viinikirva ei ole pahemmin riehunut.

Viini sopi mielestäni hyvin maustetun Thai ruoan kanssa.

Kokeilkaa helposti mikrossa lämmitettäviä thai-kuutioita

 

Givry

Pimu päätti tehdä vanhanaikaista Stroganoffia, joten hankin naudan sisäpaistia, maustekurkkuja, tomaattipyreetä ja kermaa. Alkon pikkupulloista kävin valikoimassa suhteellisen kalliin burgundilaisen Pinot Noirin.

Joseph Drouhin Givry 2017 (10,90 € / 0.375 l )

Viini on tehty Burgundille tyypillisistä Pinot Noir rypäleistä ja viinitalo on Joseph Drouhinin nimellä Beaunessa toimiva jo vuonna 1880 perustettu yritys. Nykyisin tilaa hoitavat 4 sisarusta 4. polvessa. Tila käsittää 78 ha viiniviljelmiä eri puolella Burgundia.
Viinissä on alkoholia 13% ja happoja 5.5 g/l. Alko kuvailee viiniä marjaisaksi ja raikkaaksi. Viini säilyy hyvin varastoituna kymmeniä vuosia mutta voi olla, että vuodet tuovat mukanaan myös tallimaisia aromeja.

Viini toimi hyvin stroganoffin kanssa, johon oli lisätty tomaattipyrettä väriä antamaan ja unkarilaista väkevää Gulyáskrémiä pieneksi potkuksi.

 

Schloss Trier

Pikkupulloista löytyi saksalainen rose kuohuviini. Kyseinen viini on tehty valkoisista Airen rypäleistä. Tämä rypälelaatu on erittäin tunnettu Espanjassa enkä tiennyt, että siitä tehdään viiniä Saksassakin. Ihmettelin miten valkoviinirypäleistä saadaan aikaan rose viiniä ja päätin kysellä chatin avulla asiaa Alkosta. Ei sieltäkään suoralta kädeltä pystytty asiaa ratkaisemaan mutta sovittiin, että kun chattivastaaja saa tietoa valmistajalta niin saan vastauksen sähköpostiini. Sitä odotellessa.

Tässä Alkon vastaus: 
 
Kyselit tänään aiemmin alko.fi chatissä miten viinistä 535343 Schloss Trier Sekt Rosé Trocken on saatu roseeta käyttämällä valkoista Airen-rypälettä. Tuotteen etiketissä mainitaan "Rosé de Blanc et Noir". Tämä teksti viittaa siihen, että viinissä on käytetty jotain punaviinirypälettä tuon Airen-rypäleen lisäksi. Valitettavasti en löytänyt mistään tietoa, mikä rypäle on kyseessä. On luultavasti niin, että määrä on niin pieni, että tuottaja ei ole katsonut tiedon olevan merkityksellinen. Jotta viinin voi merkitä olevan valmistettu vain tietystä rypäleestä, tulee sitä olla käytetty viinissä vähintään 85%. Harmillisesti tuottaja ei ole omilla sivuillaankaan avannut valmistusprosessia tai rypäleitä tarkemmin.

Schloss Trier Sekt Rosé Trocken (3,15 € / 0.2 l)

 Ostin viereisestä City Marketista valmiiksi marinoituja kanankoipia ja lisukkeeksi Atrian Chili-Pekoni-Bataatti- salaattia. Pimu paistoi kinttuja 175 asteen uunissa n. 1 t ja tarjoili kintut salaatin ja keitetyn Basmati-riisin kera. Ei toi kuiva roseviini sen kanssa pahalta maistunut mutta jotenkin tuntui, että olut olisi käynyt paremmin. Pimu kuitenkin ihastui tähän saksalaiseen sektiin sekä maun, että varsinkin hinnan puolesta.

 

Denada

Nykyisin syntyy kaikenlaisia trendejä. On vegaanisuutta, luomua ja kaikenkarvaista luonnon ja luonnollisuuden kunnioitusta. Ei siinä mitään pahaa ole mutta joskus voi mennä överiksi. Viineihinkin on ilmaantunut luomuviinejä, biodynaamisesti viljeltyjä ja natural eli alkuviinejä. Nämä alkuviinit ovat saavuttamassa suosiota varsinkin nuorison keskuudessa. Periaatteena alkuviinit tehdään mahdollisimman perinteisesti lisäämättä minkäänlaisia lannoitteita tai lisäaineita. Viinit käyvät omien hiivakantojen avulla ja niiden kypsymiseen puututaan mahdollisimman vähän. Alko myy alkuviininimikkeellä jo yli 50 eri viiniä.

Tyttäreni on hurahtanut ketogeeniseen diettiin, jolla on nälkää kärsimättä laihduttanut jo yli 30 kg.  Hän ilmoitti eräänä päivänä, että nyt Alkoon saadaan myyntiin punaviini, joka sopii nautittavaksi moisen dieetin kera. Olen useasti käynyt tyttäreni luona syömässä tietämättä, että kaikki tarjottu ruoka on tehty ketogeenisiä periaatteita noudattaen. En ole paremmin perehtynyt tähän diettiin mutta sitä kannattavilla on jopa oma facebook-yhteisönsä. Kokemuksesta tiedän, että ruoka on todella herkullista. Nyt hän oli ensimmäisten joukossa tilaamassa tätä alkuviiniä ja toi loput isosta pullosta isänsäkin maisteltavaksi.

Jo pullon etiketti kuvastaa nihilismiä. Denada tarkoittanee "ei mitään" tai vastattaessa anteeksipyyntöön "ei se mitään". Viiniä tekee Il Farreton viinitila tarkasti sääntöjä noudattaen. Viini sisältää 12,5 % alkoholia, ei yhtään jännössokeria ja happoja 4.8 g/l. Se on tehty kolmesta eri rypälelajikkeesta. Lambrusco Grasparossasta, vähemmän tunnetuista Malbo Gentilestä ja Manzeminosta. Ei viini pahaa ollut mutta 17,85 € hinnalla saa kyllä mielestäni maukkaampiakin. Mulla ei ole kokemusta mutta voisin yhtyä kuuluisan viiniasiantuntian Rober Parkerin ajatukseen, että alkuviini on epämääräinen huijaus.

Chiaretto

Italialaista roseviiniä saa pikkupullossa Alkosta tyypilliseen Alkon hintaan 5,98 € / 0.375 l. Kyseessä on Veneton Bardolinon alueella tehty Sopra Sasso, jonka nimi tulee sanoista "kivi kiven päällä" mikä viittaa viinitilan maaperään. Roseviinithän valmistetaan antamalla kuorien vaikuttaa muutaman tunnin rypäleiden puristamisen jälkeen. Ajasta riippuen viiniin saadaan maun lisäksi intensiivisyydeltään erilaista punaista väriä. Tämä rose eli chiaretto sisältää alkoholia 11.5 %, sokeria 2 g/l ja happoja 5.3 g/l. Veneton alueen Valpolicella viinit tehdään yleensä kolmesta eri rypäleestä: Corvina, Rondinella ja Molinara. Tässä Molinara on korvattu Merlotilla.


Roseviinejä juodaan yleensä kesäisillä terasseilla mutta ne sopivat hyvin erilaisiin nouto ja salaattipöytiin myös talvella.Pimu valmisti kylmäsavulohesta ja peruna-sipuli seoksesta lohilaatikon, joka paistui 200 asteisessa uunissa munamaidon kera n. 45 minuuttia. Kyseinen rose sopi erinomaisesti lohilaatikon kanssa.

Albariño

Löysin viinikaapistani vanhemman valkoviinipullon, joka yhä on Alkon valikoimissa. Tämä Albariño-rypäleestä tehty viini on Rias Baixas viinitalon vuoden 2017 satoa. Alko myy jo v.2018 satoa mutta ei vuosikerroissa kovinkaan suuria muutoksia ole.

Abadia De San Campio Albariño 2017 (7,99 € /0.375 l)

Espanjan luoteisosassa Galiciassa on viiniä viljelty jo tuhansia vuosia. Ensin sen aloittivat roomalaiset mutta sitä jatkoivat Ranskasta muuttaneet sisterniläismunkit 1200-luvulla. Albariño katsotaan olevan alueen alkuperäisiä rypäleitä, joka sai DO Rias Baixas luokituksen Espanjan liityttyä EU:hun v. 1988. Terras Gaudas viinitalo aloitti toimintansa v. 1989.
Tässä valkoviinissä on alkoholia 12.5 %, sokeria 3 g/l ja happoja 6.3 g/l.  Albariño viinit ovat yleensä hapokkaita ja hedelmäisiä. Ne sopivat hyvin äyriäisten ja tapasten kanssa nautittavaksi. Myös kasvisruoille niitä suositellaan, joten päätin kokeilla miten se sopisi Pimun paprikalaatikon kanssa.
Paprikalaatikon resepti on joskus saatu ruotsalaisen Anna-lehden mukana nimellä Annas paprikalåda mutta annetaan Pimulle kunnia sen soveltamisesta.
Laatikkoa varten kuullotetaan iso sipuli ja muutama valkosipulin kynsi. Paprikat pilkotaan myös sopiviksi kuutioiksi ja paistetaan erikseen öljy-voi seoksessa. Aineosat ladotaan uunin kestävään vuokaan ja lisätään päälle normaali muna-maito seos, jossa mukana juustoraastetta.
Meidän laatikko oli uunissa 200 asteessa melkein tunnin mutta heti nautittuna sopivat kuuma laatikko ja kylmä viini hyvin kesknään.

Pimun paprikalaatikko

 

Amarone

Valpolicella viinit ovat aina olleet makuni mukaisia. Ne valmistetaan Pohjois-Italiassa Veneton alueella. Yleensä ne kaikki sisältävät 3 rypälelajia: Corvinaa, Rondinellaa ja Molinaraa. Tavallisen Valpolicella viinin lisäksi on olemassa Ripassoa ja Amaronea. Amarone on tehty kuivatuista rypäleistä ja Ripassossa on tuoretta viiniä käytetty uudelleen Amaronesta saadun sakan päällä. Lisäksi on saatavana makeaa Valpolicella Reciotto viiniä, jonka käyminen on keskeytetty ja viiniin on jäänyt runsaasti jäännössokeria.
 

Verrocchio Amarone della Valpolicella Classico 2015 (17,89/0.375 l)

Tässä viinissä on alkoholia 15 %, jäännössokeria 6 g/l ja happoja 5.5 g/l. Viini on saanut nimensä 1500-luvulla eläneen taitelija Verrochion  mukaan. Rypäleitä kuivataan ilmastoidussa huoneessa muovikoreissa 90 päivää ja viini kypsyy slovenialaisissa tammitynnyreissä 6 kk. Viiniä suositellaan voimakkaan makuisten riistaruokien kanssa mutta soveltuu hyvin erilaisille juustoille ja miksei myös pastaruoille.

Tein meille tavallisen Pasta Bolognese annoksen, jonka jauhelihakastikkeen tuunasin sipulilla, turkkilaisella jugurtilla, kermalla, tomaattipyreellä ja tilkalla kyseistä punaviiniä. Päälle raastoin aitoa parmesania. Ateria toi mieleen Pohjois-Italian pienet ravintolat missä yksinkertainenkin ruoka-annos hellii makunystyröitä.

Seuraavan päivän rääppiäisvuoka

Spagetti bolognese